• Rapala-rahasto

Rapala-rahasto 10 vuotta - Näin rahasto syntyi

Updated: Feb 19




Miten Suomen kalavedet saisi parempaan kuntoon?


Suurin piirtein noilla sanoilla Rapala-rahasto sai alkunsa reilu kymmenen vuotta sitten. Paikkana oli etelähelsinkiläinen Sea Horse -ravintola ja kysymyksen esitti Lars ”Lasse” Ollberg, joka on vuosien ja vuosikymmenien varrella toiminut monessa tehtävässä Rapala-yhtiöissä. Olimme kokoontuneet keskustelemaan ja nauttimaan samalla kyseisen ravintolan legendaarisista paistetuista silakoista lounaan merkeissä.


Lukuisten muun muassa ulkomailla tehtyjen työvuosiensa jälkeen Lasse oli kohonnut sen verran merkittävään asemaan yhtiössä, että halusi Rapalan lähtevän edistämään jotain hanketta kotimaan kalavesien hyväksi. Hän lupasi järjestää rahoitusta yhtiön varoista, jos joku hyvä kohde löytyisi. Summasta ei ollut silloin vielä tarkkaa puhetta, mutta ymmärsin, että kyseessä olisi vähintäänkin kymppitonnin potti.


Itse puolestani lupauduin ERÄ-lehden päätoimittajana hankkimallani verkostolla tutkimaan Lassen puolesta, millaisia mahdollisesti avustettavia hankkeita oli maassamme silloin meneillään.


Yhden ehdottoman suuntaviivan Lasse kuitenkin esitti heti alkuun. Rahaa ei tultaisi kohdistamaan ollenkaan kalojen istuttamiseen vaan nimenomaan kalavesien kunnostamiseen ja kalastusmahdollisuuksien lisäämiseen liittyviin hankkeisiin.


"Annamme hakijoille mieluummin kuokan kuin valmista ruokaa",

Lars Ollberg, Rapala-rahaston perustaja


Rahasta kaikkialla pulaa


Aika pian kävi harvinaisen selväksi, että esimerkiksi Itämeren ja suurimpien järviemme suojelemiseksi maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen tuottamilta ravinnekuormilta ei minkään yksityisen firman rahat riitä, kun ei edes yhteiskunnan hupenevilla varoilla asioita saada kuntoon kuin harmittavan hitaasti.


Samaten kalateiden rakentaminen suurvoimaloidemme ohitukseen ja monien kalojen vaellusta estävien ja melko hyödyttömien myllypatojen purkukin on jo kallista lystiä.


Tiesin ennestään, että kaikkialla maassamme toimii aktiivisesti hämmästyttävä määrä aivan tavallisia kansalaisia, jopa tuhansia, jotka erilaisten osakaskuntien, kalastusseurojen, luonnonsuojelujärjestöjen, kyläyhdistysten ja talkooporukoiden voimalla tekevät vapaaehtoisesti työtä kalavesiemme kunnon ja kalastusmahdollisuuksiemme edistämiseksi.


Tiesin myös sen ikävän puolen asiasta, että kaikissa hankkeissa on pulaa rahasta, vaikka ideoita, tahtoa ja vapaaehtoisia riittäisi yllin kyllin. Näinä aikoina kunnilla on ollut entistä vähemmän resursseja muuhun kuin perustoimintaansa. ELY-keskukset rahoittavat toki isompia kunnostushankkeita, mutta niissäkin vaaditaan asianosaisilta omarahoitusosuuksia, joskus tuntuviakin. Lisäksi kautta maan paikalliset yritykset tukevat kiitettävästi esimerkiksi nuorten urheilutoimintaa, mutta muille harrastuksille kuten kalastuksen edistämiseen ei helposti tukea tipu.


Niinpä näiden kalavesien eteen hyvää tekevien tahojen yhteistyökumppaniksi tarvittaisiin hyväntekijää. Kuten juuri Rapalaa.


Tukea tutkijoille, puuhamiehille, talkooväelle...


Lasse Ollbergin alkuperäinen idea jäi pariksi vuodeksi hautumaan, mutta edistyi pikkuhiljaa koko ajan. Kokemuksia ja esimerkkejä vastaavasta hyväntekeväisyyshankkeista oli Rapalan kansainvälisessä toiminnassa saatu muun muassa Espanjasta.


Yhtiössä mietittiin erillisen säätiön perustamista, mutta lopulta päädyttiin kevyempään ja joustavampaan organisaatioon, joka perustuisi asiantuntijaraadin valitsemien hankkeiden avustamiseen vuosittain jollain erikseen päätettävällä tavalla ja summalla.


Olin itse siirtymässä eläkkeelle päätoimittajan pallilta vuonna 2011 ja pystyin sen puolesta vapaasti avustamaan tällaisen yksityisen yrityksen hyväntekeväisyyden järjestelyjä. Ilmoittauduin siis vapaaehtoiseksi kontaktihenkilöksi, johon avustuksia hakevat voisivat vapaasti ottaa yhteyttä. Yhtiön ulkopuolisen eläkepapan saisi varmemmin langan päähän kuin kansainvälisessä kalastusvälinebisneksessä kiireisten Rapalan henkilökunnan edustajat.


Yhtiössä oli esitutkimusten perusteella päädytty siihen, että viisainta olisi jakaa pienehköjä, mutta silti hakijoille merkittäviä avustuksia laajemmin ympäri maan paikallisille hankkeille. Esimerkiksi jo pari, kolme sataa euroa tonnista puhumattakaan auttaisi hankkimaan sorakuorman, sankoja ja lapioita sekä pari kaljakoria, joilla saataisiin houkuteltua porukkaa paikalle vaikkapa sorastamaan virtavesiin uusia poikastuotantoalueita.


Lisäksi perusajatuksena olisi, että avustusta voisivat hakea ketkä tahansa. Tutkijat, talkooporukat, jopa yksittäiset puuhamiehet, Hankkeen ei tarvitsisi olla mikään maailmaa mullistava vaan pääasia olisi, että suunnitelmia olisi jo valmiiksi viriämässä ja Rapala tulisi omalta osaltaan resurssien turvaajana yhteistyökumppaniksi.


Näin alkoivat muotoutua Rapala-rahaston tulevalle toiminnalle selkeät teesit, jotka ovat säilyneet hyvin samanlaisina näinä kymmenenä toimintavuotena.


Rapala-rahaston teesit


1. Paikallisten tai maakunnallisten kunnostushankkeiden ja tutkimusten tukeminen puhtaampien kalavesien puolesta ja luonnonpoikastuotannon turvaamiseksi.


2. Kestävän kehityksen mukaisesti toteutettavien, entistä parempien ja monipuolisempien kalastusmahdollisuuksien lisäämisen tukeminen.


3. Koulutuksen, opastuksen ja tapahtumien tukeminen esimerkiksi välinelahjoituksin, joilla erityisesti lapsia, nuorisoa, nuoria aikuisia ja seniori-ikäisiä ohjataan kalastusharrastuksen pariin.


4. Edellä mainittujen asioiden nostaminen nykyistä laajemmin julkisen keskustelun ja yhteiskunnallisen kehittämisen aiheiksi.



Seppo Suuronen

toimittaja

Rapala-rahaston asiantuntijaraadin jäsen ja kontaktihenkilö

©2020 Rapala-rahasto, Rapala VMC Oyj, Mäkelänkatu 91, 00610 HELSINKI

Tutustu Rapalaan tarkemmin osoitteissa rapalavmc.comrapala.fi

  • Instagram
  • YouTube